keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Vihan kanssa

Vihan kanssa eläminen
Moi. Oon 37 vuotias mies joka tuli jätetyksi talvella 2015 toisen miehen takia. Siitä hetkestä lähtien päälimmäisin tunne mitä olen tuntenut on viha ja katkeruus. Olen virheitä tehnyt entisissä elämissä itsekkin mutta tapa jolla mua kohdeltiin kun mut jätettiin on saanut mut tuntemaan suurta vihaa.
Viha tunteena on äärimmäisen kuluttava. Se tukahduttaa alleen kaikki muut tunteet. Niin kauan kuin tunnen näin syvää vihaa en pysty tuntemaan esimerkiksi rakkautta ollenkaan. Mä käyn terapiassa tai jossain sen tapaisessa ja siellä mä pystyn asioista puhumaan paremmin kuin esimerkiksi ystävien kanssa. Mä oon huono kirjoittamaan mutta ajattelin kuitenkin kokeilla kirjoittaa näistä asioista. Voisin kuvitella että siitä olisi apua vihasta selviämiseen. Mä kuitenkin haluan päästä siitä eroon ja lopettaa exän ja sen uuden miehen vihaamisen. Vasta sen jälkeen mä pystyn jatkamaan elämääni.
Miksi mä aloitan tän kirjoittamisen juuri nyt? Mä huomasin erään episodin kautta että jatkamalla tätä vihaamista mä tuhoan pikkuhiljaa sekä oman että läheisteni elämän. Ne läheiset on mun lapsia ja pidemmän päälle se viha väkisin vaikutta myös heidän elämään. Ne on kuitenkin viattomia ja syyttömiä. Ja mulle kaikki kaikessa.
Tulen kirjoittamaan tänne asioita viimeisestä parista vuodesta joka tähän vihaan on johtanut sekä nykyisestä elämästäni. En pyri tuomaan vihaa esiin joka kirjoituksessa ja mullakin on hetkiä jolloin asiat hetkellisesti on paremmin. Kuitenkin se viha heijastuu kaikessa mitä mä teen.
Viha on tunne ja ihminen tuntee. Ihmiset kokee asioita eri lailla. Mulle ero ja sen jälkeinen aika on ollut äärimmäisen raskasta. Se tuntuu ajoittain fyysisenä pahana olona. Ensimmäiset kolme kuukautta mä itkin. Joka päivä. Jollain sinkkusivustolla yksi mies kirjoitti että miehistä annetaan luuserin kuva kun itkee naisen perään. Ehkä mä sitten olen luuseri. en mä enää itke sen perään. Itken pahaa oloa. Olin jo yli puoli vuotta itkemättä mutta se on alkanut uudestaan. En mä enää läheskään joka päivä itke enkä mä aina surusta itke. Tää kaikki on tehnyt musta niin herkän että itken helposti jotain biisiä tai tv-ohjelmaa. Ja myös ilosta, mutta harvoin.
Mä pyrin kirjoittamaan tänne viikottain siitä mitä tunnen ja miten mä edistyn vihani hallinnan kanssa. Mä haluan siitä eroon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti